Marraskuu maita näyttää

Muuta viikko onkin jo vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja talvi tuli ja meni. Lokakuulla istutettujen omena puiden kannalta on tietenkin otollista, ettei talvi tullutkaan vielä,  mutta maisemat menivät turhan tummiksi.

Käsitöitä on ollut ajoittain kolmessa tasossa olohuoneen pöydällä. Isoäidin neilöistä virkkaamaani peitto on ollut viikon verran paitsiossa lankojen loputtua.
Ystäväni ja tuttavani tiirailivat kaupoissa, olisiko  vielä puuttuvaa lankaa saatavilla.Väriskaalaakin piti jo miettiä uuteen uskoon.  Niinpä virkkasinkin aimo läjän erilaisia neliöitä, ennen kuin laitoin työn tauolla.

Viikon verran olen neulonut urakalla röyhelöhuiveja melkein 24/7, kun uteliaisuus iskee, haluaa mahdollisimman pian nähdä  millainen huivi aina langastaan tulee.  Huiveja tulikin melko liuta ja yksi niistä on jo uudessa kodissa.

 

Muutaman viikon tyhjillään oleet  lankahyllyt  olikin yllätykseksemme täytetty ja sain puuttuvaa väriä. Tunne lankahyllystö edustalla oli sanoin kuvaamaton onnellinen ja niinpä kahminkin koko hyllyn tyhjäksi kyseisestä väristä.

Neulon vielä kaksi huivia ja sitten jatkan joko peittoa tai aloitan tyttären tyttärelle neulomaan leopardi lapasia.
Emma onkin jo muutaman kerran kysynyt, entiikö mummu neuloa lapasia lainkaan jouluksi.

Talvi tekee tuloaan

Jopa se aika vierähti nopeasti isoäidin neiliöitä virkatessa. Tämä työ huokuu historiaa. Aloitus langat on 1980- luvulta ylä asteen tyttö koululaisen neuletyön peruja.
Minulle langat löysivät tiensä poikani kautta. Purin kesken eräisen työn langoiksi hyvänä lisänä olivat työhön hankitut käyttämättömät langat.

Koska tein ensimmäistä peittoani synnytys tuskat olivat kovat ja mieleni muuttui työn edetessä useaan kertaan. Purin valmiita neliöitä useaan kertaan.
Peitton tekele piti kesäloman ja vasta syyskuun lopulla nostin työn esille tehdäkseni viimeiset neliöt.

Yhdistelin ensin isommaksi neliöksi kaksi yksiväsitä ja kaksi kirjavaa neliötä. Sen jälkeen yhdistin neliöt suikaleiksi  joita siirtelin silmälle sopivaan järjestykseen.
Lopuksi yhdistin suikaleet.

Illalla kasatun peiton purin seuraavana aamuna ja virkkasin lisää neliöitä lisä liuskan.

Peitto lähti uuteen kotiin, ennen kun ehdin vielä kertaalleen sen purkaa ja muuttaa liuskoja.
Silmääni häiritseen siinä yksi liuska.

Puron pariss

Kaivelin kätköistäni syyskuun 7. päivä Novita Puro laatikon. Löytyikin kolme kerää Metsä-väriä sekä pieniä lanka nyttösiä samaa lankaa.
Etsin käsiini mielenkiintoisen huovutettujen tossujen ohjeen ja niinpä aloin soveltaa ohjetta Puro-langalle. Puro värihän ei välttämättä täsmää joka kerässä.  Neuloin tossua ohjeen mukaaan ja ajattelin tekeväni, kuten monet muutkin, etten täsmää värejä lainkaaan, vaan teen niin sanotut eriparitossut.

Toista tossua neuloessani tulikin ajatus, että haluaisin sittenkin täsmyyttä tossujen värin. Purinkohan jo kolmatta kertaa, ennen kuin  päätin etten luota  silmääni, vaan kerin kerältä pätkät ja tein pätkästään kaksi samanväsistä  kerää. Aika liki saman väriset sain tossuista aikaiseksi.

Tossujen kanssa laitoin huopumaan jo talvella neulomani Puron-Revontuli jämistä temäni lapaset.

Sukkasatoa

Mustasta puuvillalangasta sain kahdet sukat tyttärelle. Sitten palasin  takasin keskeneräisiin lilavaaleisiin sukkiin. Niiden valmistuttua oli pakko ottaa turkoosi/oranssilanka, siitä sainkin aikaiseksi sukat isojalkaiselle. Jo reilun kuukauden  puikoilla odottanut Fortissiman Meksico sukat tulivat kuin tulivatkin valmiiksi, ennen seuraavaa inspiraatiota.

Halusin kokeilla Puron Metsä langasta huovutettuja tossuja. Toisen tossun sainkin valmiiksi, mutta silmä sanoi, että mikäli tämän huovutan lopputuloksena on liian pieni tossu ja niinpä purin teokseni ja takaisin lähtöruutun.
Lisäsin silmukkamääriä ja kerroksia. Tekele näyttää aika julmalta, joten saa nähdä  pitääkö vielä kertaalleen purkaa.

Seuraavaksi nostan isoäidin neliö boksin esiin ja jatkan neliöiden yhdistämistä.

Mandarin Petit käyttöön

Eilen aloitin mustasta puuvillalangasta neulomaan villa-allergiselle nuorimmaiselleni sukkia. Kylläpä on nopsaa neuloa kolmen numeron  puikoilla. Step langasta olen väkertänyt kakkosilla.

Musta on tosi haastava väri,  ja niinpä jouduinkin lisä valosta huolimatta korjailemaan neulostani useaan otteeseen. Ensimmäinen sukka valmistuikin jo aamusta ja ilta päivällä tulikin tyttäreni käymään ja sain sovittettua tekelettäni.

Mökkiviikko

Reilu viikko vierähti nopsaan mökillä. Kiikarit olivat ahkerassa käytössä, tulkittaessa onko  uiskentelija kuikka vai kaakkuri. Kuikaksi viimein totesin. Tavi poikuekkin piipahti rannassa jyvälautalla. Oravat sen sijaan olivat huvenneet yhteen. Kesy Ollikin loisti poissa olollaan, olisikohan heillä sadonkorjuu kiireitä, kun sieniä putkahteli esiin sieltä ja täältä. Viime kesänä orvat asettelivat  sienen palasia kuivumaan pyykkinarulle pyykkipoikien koloihin.

Kolme mahtavan kokoista  keltaista  kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuja  keräilin hyötytarhasta. Vadelmiakin sain muutamia rasioita pakkaseen,  vaikka päällisin puolin näytti, että kaikki ovat vain kuivia pieniä rupeloita. Annoinkin puskille pikahoitoa leikelemällä sellaiset oksat pois, joiden kypsät oli poimittu ja raakileet näyttivät huonoilta

Atan tuli yksi ilta kevätkylvöjen kera ja istutti harjaneilikat ja koreatörmäkukat kasvupaikoilleen.
Vitriinin sininen verenpisarakin aukaisi kukkansa kiitokseksi.

Sääolosuhteista riippuen  neulekoppa seilasi teranssin ja tuvan väliä. Yhdet aikuisten sukat, vauvan lapaset ja kaksi röyhelöhuivia tulivat valmiiksi. Pääsinkin aloittamaan turkoosi/oranssi langasta uusia sukkia.

Lääkärireissun lankaostokset..

Eilisen ostokset lääkärireissulla Siilinjärven lankakaupasta, jossa lankoja lattiastaa kattoon kaksi seinallistä. Katoppa tuota turkoosia väriä, Austerman Step Aloe Vera ja Jojoba väri 0160, keltaoranssi Samalanka väri 0051. Sitte löyty toisesta kaupasta röyhelöhuivilankaa punasävyinen ja ruskea sävyinen hopealangalla.